Tarina alkaa
Australiasta vuonna 1815. Varakas Rover-suku saapui Australiaan 1790-luvulla, kun Iso-Britannia ryhtyi kolonisoimaan manteretta, mutta 1810-luvun puolessa välissä suvun nuorin poika halusi jo uudelle mantereelle. Tuolloin 19-vuotias Nicholas Rover oli kuullut, että niin kutsutussa Amerikassa kaikki oli suurempaa ja parempaa, ja halusi välittömästi lähteä seilaamaan merien ylitse tuonne luvattuun maahan. Rover jätti Australian taakseen vuonna 1815 etsiäkseen amerikkalaista unelmaansa. Hän vaelsi vastaitsenäistyneissä Yhdysvalloissa muutaman vuoden, ja löysi sitten itsensä pienen ryhmän kanssa rajan toiselta puolelta Kanadasta. Ryhmä oli puhunut työmahdollisuuksista ja uudesta kaupungista, jonka kerrottiin olevan Kanadan siviilisaation uusi sydän. Rover pyysi saada tulla mukaan ja neljän miehen ryhmä suostui, kun hän kertoi olevansa varakas.
Rover osti rahoillaan suuren maa-alueen 1700-luvun lopussa perustetusta Roanoken kylästä ja maksoi siitä suuren hinnan, sillä kylästä luvattiin kasvavan suuri kaupunki, josta kaikki halusivat oman palansa. Rover rakennutti tilalleen suuren maalaistalon ja elinkeinokseen valitsi kasvattaa hienoa skotlantilaissukuista ylämaankarjaa, jolle hän rakennutti aikaansa verrattuna näyttävät tilat. Tilansa hän nimesi Roan Ravine Ranchiksi, sillä vain kivenheiton päässä tilasta sijaitsi Roanoken rotko, Roan Ravine.
Hevoset olivat tuohon aikaan työntekijöitä ja niitä löytyi yhdestä taloudesta tavallisesti vain muutama, mutta Roverin kerrotaan olleen kiinnostunut taajaman ulkopuolisessa metsässä vaeltavista kanadalaisista villihevosista, sekä uudesta hevosrodusta, jota nimitettiin quarterhevoseksi. Ensimmäiset jalostuskäyttöön tarkoitetut hevoset saapuivat ranchille vuonna 1888, kun se siirtyi Nicholas Roverin pojanpojalle Nathan Roverille, joka rakennutti tilalle pienen hevostallin ja piti siinä kolmea quarterhevosta, joita hän tarjosi kymmenellä dollarilla jalostukseen, kun taas työhevoset olivat risteytysrotuja ja asuivat huonommissa oloissa, kuin kalliit quarterit. Tämä kuitenkin aloitti sen, mistä kehittyi lopulta Roan Ravine Ranchin tunnettu quarterjalostusura.
Ranch pysyi aikojen saatossa Roverin suvulla ja oli Thomas Roverin omistuksessa, kun se alkoi kasvattaa mainettaan 1960-luvun lopussa. Tuolloin tallilla oli jo vakiintunut quarterjalostusohjelma ja hevoset kilpailivat aktiivisesti lännenratsastuksessa ympäri Kanadaa ja Yhdysvaltoja. 1960-luvulla syntyi myösMichael Rover, Thomasin ja hänen vaimonsa Maryn ensimmäinen ja ainoa lapsi. Rovereista nuorimmasta kasvoi ilmiömäinen lännenratsastaja ja kun hän otti ohjakset isänsä kuoltua vuonna 1987, karjalauma pieneni kahdessa ensimmäisessä vuodessa pienimmilleen koko ranchin olemassaolon aikana. Siinä missä Roverin lapsuudessa ranchilla oli ollut noin kolmisenkymmentä hevosta, nyt vanha talli purettiin ja sen tilalle rakennettiin kaksinkertaisen kokoinen tallirakennus, jonka Rover täytti näyttävimmillä lännenratsuilla, mitä Pohjois-Amerikasta vain löysi. Mies teki itselleen loisteliaan uran lännenratsastuksessa ja quarterjalostuksessa, minkä lisäksi hän otti kiinni ja huutokauppasi yhä Roanoken laitamilla vaeltavia villimustangeja.
Huipulla ollessaan Michael Rover meni myös naimisiin ja perusti perheen. Abigail Collins oli pienen quebeciläisen kylän kasvatti, joka matkusti Ottawaan katsomaan vuoden suurimpia karjanajokilpailuja vuonna 1988 ja tapasi siellä Roverin. Miestä huomattavasti nuorempi Abigail lähti Roverin mukaan Roanokeen, pää täynnä lupauksia kotivaimoudesta, leppoisasta elämästä ranchilla ja laumallisesta lapsia. Pari vihittiin vuonna 1990 ja avioliittoon syntyi lupauksista huolimatta vain yksi lapsi, tytär April Rover. Sillä välin kun April opetteli isänsä kaltaiseksi lännenratsastajaksi, parrasvaloista vetäytynyt Roverin perheen pää rupesi juomaan päivä päivältä enemmän ja hänestä tuli alkoholisoitunut, juro vanha mies. Isäänsä pienenä idolisoinut April alkoi viettämään kaiken aikansa tallissaa perheensä sijaan, ja Abigail jäi yksin miehensä kanssa. Satojen kilometrien päässä kotoa, loukussa pienessä Roanokessa vihamielisen miehensä kanssa, Abigailin aikainen kuolema ei tullut kenellekään varsinaisesti yllätyksenä, paitsi Aprilille, joka täytti 18 ja muutti valtameren toiselle puolelle.
Kun Michael Rover sitten kuoli haimasyöpään vuonna 2019, Roanokessa kävi kova kuhina Roan Ravine Ranchin kohtalosta. Rover oli aina uskonut siihen, että jokaisen tuli tehdä oma onnensa, mutta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana motto oli muuttunut siihen, että jokaisen tuli tehdä myös oma epäonnensa, eikä hän aikonut antaa kenellekään mitään ilmaiseksi; Ei edes tyttärelleen testamentissaan. Sen vuoksi kaikille, mukaan lukien April Roverille itselleen, tuli yllätyksenä, kun kuolinpesä ilmoitti hänen olevan nyt Roan Ravine Ranchin omistaja. Vastoin todennäköisyyksiä, 28-vuotias April Rover palasi Roanokeen vuonna 2021 kunnostamaan kaksi vuotta seisseen ranchin ja jatkamaan isänsä jalanjäljissä.